Minttu-kasvattaja valikoi Vekun minulle lupaavasta pentueesta, joka osoittautuikin
todella hyväksi. Sisarusparvi on menestynyt niin näyttelyissä kuin agilityssäkin.
Vekun kanssa näyttelyt aloitettiin jo pienestä pitäen, ensin käytiin pentunäyttelyissä
ja mätsäreissä kokemusta hakemassa. Ensimmäinen serti tuli 10 kk iässä, mutta sitten
alkoi karvan vaihtaminen ja siihen menikin melkein vuosi... Seuraava serti tuli siis
seuraavana keväänä (jälleen Lahden KV:stä) ja viimeinen kesäkuun alussa 2004. Vekku oli valioituessaan
kahden vuoden ja yhden päivän ikäinen. Sittemmin olemme käyneet näyttelyissä harvakseltaan,
Vekulla kun on taipumuksena pudottaa turkkinsa aina keväällä melko perusteellisesti...
Agilityn alkeiskurssille meno Vekun kanssa oli oikeastaan itsestäänselvyys, koska
harrastin lajia jo Fatsyn kanssa. Lisäksi Vekku tuntui lajiin sopivalta, se tykkäsi pienestä
pitäen hyppimisestä ja tasapainoilusta. Arvaukseni osui oikeaan, Vekku rakastui heti
agilityyn ja kehittyi nopeasti. Kisaamisen aloitimme noin puolitoista vuotta
alkeiskurssin jälkeen, takana on nyt kolmisenkymmentä starttia melkoisen
vaihtelevalla menestyksellä. Vekku on Fatsyä nopeampi ja huomattavasti irtoavampi
koira, mikä tekee ohjaamisesta haastavampaa, mutta yhteistyön hiominen tuotti tulosta. Vekku nousi
kakkosiin heinäkuussa 2008. Tasan kaksi vuotta myöhemmin, jälleen Agirodussa Ylöjärvellä, Vekku
sai viimeisen luokanvaihtoon oikeuttavan nollatuloksensa ja nousi kolmosluokkaan :-). Kaksi
viimeistä LUVAa tulivat vielä luokkavoitolla.
Olen jonkun verran myös tokoillut Vekun kanssa, mutta vain omaksi iloksi, en
tavoitteellisesti. Vekulla on mahtava tekemisen into ja se tekee kaikesta
harrastamisesta hauskaa.